Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

lauantai 13. toukokuuta 2017

Ruusuja päivääsi

Hyvää äitienpäivää! Tänä keväänä äitienpäiväkukkana on John Davis- köynnösruusu.


Talven ruusuni on uinunut kuusen havujen alla. Toivottavasti tämä kanadalaista alkuperää oleva ruusu ei ole säikähtänyt vähälumista talvea, vaan nostaa pian versonsa maasta.


Ruusuni on istutettu kaksi vuotta sitten ja edellinen talvi kohteli sitä hieman kaltoin ja vain toinen puoli ruususta näytti kasvavan ja kukki myös viime kesänä. 


 Pian otan havut pois ruusun päältä ja annan kevään sateen sulattaa roudan sen juurelta. Jospa näkisin ainakin tämän verran John Davis-ruusun kukkia myös ensi kesänä. Toki enemmänkin saa tulla, mutta muutamakin kukka ilahduttaa.




torstai 11. toukokuuta 2017

Toukokuinen ilta 2017

Toukokuu 2017 jää muistoihimme erityisen kylmänä. Lunta on satanut useana päivänä, eikä päivien korkein lämpötila ole noussut auringonpaisteesta huolimatta muutamaa plusastetta korkeammalle.
Kylvöpuuhat saavat odottaa lämpimämpiä säitä, jotka toivttavasti ovat tulossa piakkoin.

Eilen illalla tuli taas lumikuuro. Illan kylmyydessä lumi ei sulanutkaan, vaan jäi valaisemaan maisemaa. Pilvien väistyttyä aurinko paistoi vielä hetken ja ilta sai ihmeellisen valon.





Aamulla lumi oli edelleen maassa, mutta päivän mittaan se on sulanut pois. Tänään on edelleen tullut hiutaleita, mutta kaikki satanut lumi on sulanut saman tien.

Jospa kylmin aika olisi nyt takana ja odotettu lämpö saapuisi.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kukkapenkin sinistä

Kevään kukkaset avautuvat hiljalleen, odotettuina ja kaivattuina. Kun muualla Suomessa krookukset jo lakastuvat ja vuokot ovat vain muisto, niin pohjoisen pihoilla iloitaan pienistä väripilkuista. 








 Sinivuokot kukkivat talon aurinkoisessa päädyssä. Pikkumetsikköön istutetut vuokot odottavat vielä lehtikerroksen alla, eikä vielä niistä näy vilaustakaan. Toivottavasti ne kuitenkin nousevat sieltä, sillä ne ovat niitä aitoja oikeita sinivuokkoja lapsuudesta. Kukkapenkin vuokot ovat mielestäni liian liloja ollakseen sinisiä.






Pikkuhiljaa pääsen taas kukkakuvauksen makuun. Koittakaa kestää :)


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ikkunalla vihertää

Esikasvatuksessa olevat tomaatit nauttivat ikkunan takana paistavasta auringosta. Ne eivät tiedä vielä mitään kylmästä maailmasta. Kylmä ilma ei pääse ikkunan läpi, vaan tomaatit saavat olla siinä luulossa, että lämpöä riittää myös ulkona. Viime vuonna istutin tomaati kasvihuoneeseen heti toukokuun alussa, mutta tänä vuonna kasvihuone saa odottaa rauhassa asukkaitaan. Kokonsa puolesta joutaisivat kyllä jo tuosta pois.


Chilitkin ovat kasvaneet hyvin, mutta niissä ei vielä näy kukkanuppuja, niin kuin tomaateissa.


Keittiön ikkunalla yrtit venyvät pituutta. Basilika ja anisiiso, timjami sekä pienilehtinen basilika ovat jo kasvaneet niin, että niistä on jo voinut napsia lehtiä ruuanlaittoon.


Helmikuussa kukintansa aloittanut chili on tehnyt palkoja ja muutamat niistä ovat jo punastuneet. Kukkia voisi kyllä olla enemmänkin, mutta ehkä niitä tulee sitten, kun siirrän sen kasvihuoneeseen.


Chilin vieressä kasvaa maissia, jota en enää koskaan aikonut kasvattaa. No siemeniä oli vielä jäljellä joten vannomatta paras. Katsotaan mitä noista nyt tulee :).

Viikonloppuna pääsin kylvöpuuhiin myös avomaalla. Kylmästä säästä huolimatta, laitoin valkosipulit multaan. Valkosipulin kasvatuksessa on minulla ollut useampana vuonna epäonnea. Sipuleihin ei ole muodostunut kynsiä, vaan olen nostanut ne ylös syyskuun lopulla yksikyntisinä, pyöreinä valkosipuleina. Kyllähän nekin on tullut käytettyä. Osa on jäänyt vahingossa talveksi maahan ja ne ovat paleltuneet siellä, mutta jatkaneet kasvua kevään tullen.

Nyt halusin onnistua ja ostettuani siemensipulit, laitoin ne vintinportaaseen kylmäkäsittelyyn. Siellä  lämpötila on ollut plussan puolella, mutta toivottavasti riittävän kylmää. Siemensipuleita ostin kahdesta eri paikasta. Valkoisessa pussissa olevat ovat espanjalaisia ja punaisessa pussissa on hollantilaisia sipuleita. Katsotaanpa onko sipulin kotimaalla merkitystä. 


Valkosipulit istutin kasvimaalle. Käänsin talikolla pienen pläntin maata ja keräsin sieltä ämpärillisen rikkakasvien ( valvatin/ ohdakkeen ) juuria. Saankohan siitä ikinä rikkaruohotonta maata.

Vaikka viikonloppuna on ollut kylmä tuuli. Aurinkoa on ollut riittämiin ja pihapuuhat ovat sujuneet mainiosti. Aivan mahtavaa! Viikolla puuhat taas jatkuvat. Iloa viikkoosi!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Yrttihyllyn yllätys

Pikaisella kauppareissulla perusmarketissa kausivihannesten vieressä löytyi hauska yllätys. Laatikollinen karhunlaukkaruukkuja odotti ottajiaan. Karhunlaukat olivat melko pieniä alkuja vasta. Ehkä niiden paikka olisi pikemminkin ollut puutarhaosastolla, mutta onneksi olivat siinä, missä olivat, sillä pikaisella kauppareissulla ei kierrellä puutarhaosastolla ja en olisi löytänyt niitä.
Otin mukaani yhden ruukun, kun hintakaan ei päätä huimannut. Se oli vain 2,49 €. Katselin taimistojen hintoja ja siellä karhunlaukkaa myytiin 3-7 euron hintahaitarilla.

r

Karhunlaukasta olen jo haaveillut pitkään ja paikkakin sille on jo tiedossa omenapuuna alla. Kunhan sää ja maa hieman lämpenee, pääsee tuo pieni karhunlaukanalku multaan. En tiedä osaanko käyttää sen lehtiä mitenkään ruuanlaitossa, mutta kiva lisä puutarhankasvustoon karhunlaukka kuitenkin on.



Lumisen sunnuntain jälkeen aurinko on paistanut ja vaikka lämpöä vielä odotellaan, niin kukkapenkissä pilkottaa jo hieman väriä. En ole oikein tyytyväinen kuvaustaitoihini. Viime kesänä ostamani kamera ei taivu kovin hyvin kukkien lähikuvaukseen. Entisellä pikkukameralla sain mielestäni paljon paremmat lähikuvat kukista. Nyt pitää vain harjoitella, mutta olen niin malttamaton ja asioiden pitäisi sujua heti ensiyrittämällä. Onneksi harjoitusmateriaalia pukkaa piakkoin yllinkyllin.

Ihana kevät on tullut. Tällä hetkellä iloitsen valoisista illoista. Pian, toivottavasti hyvin pian, saapuu lämpökin.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Halki, poikki ja pinoon

Pitkään hautunut suunnitelma suurten, vanhojen pihakoivujen kaadosta toteutui viime viikolla. Koivujen kaatoa on suunniteltu jo pitkään, mutta sitä on jouduttu lykkäämään. Koivujen kaataminen on ollut järjen ja tunteen taistelua; Koivut ovat vanhoja ja osin hieman lahoja ja kovalla myrskyllä on ollut riski, että ne kaatuvat jonkun rakennuksen päälle. Koivuista on tullut jokaisella tuulella mahdottomasti risuja ja syksyisin haravointia on riittänyt. Toisaalta koivut ovat ihanat silloin, kun hiirenkorvat viertävät vienosti niiden oksistoissa. Kesäisin ne ovat tarjonneet viilentävää varjoaan ja syksyn keltaiset lehdet ovat valaisseet hetken maisemaa. Talvisin koivuja on kaunistanut pakkaspäivien huurre.


Talo näyttää olevan ihan vinossa tuossa kuvassa. Kyllä se oikeasti on suorassa :)


Kiirastorstaina, töistä kotiin tullessani maisema oli jo hieman muuttunut.


Urakoitsija oli käynyt kaatamassa koivut kaivurin avulla ja nostellut rungot pihamaalle sovituille paikoille. Risuja oli pitkin ja poikin. Saunapolkukin oli aivan tukossa.




Pääsiäisloman ohjelmat olikin sitten siinä; Risua, pölkkyä, sahanpurua ja hikeä. Pikkuhiljaa piha siistiytyi ja pölkyt pääsivät pinoon, odottamaan halkomista ja risut kasaan silppuria odottamaan.



Osa pölkyistä on jo pienittykin ja risuja silppuroitu, mutta työtä riittää edelleen. Osa risuista kannettiin pääsiäiskokkoon, joka poltettiin kasvimaan reunassa.


Koivujen välissä kasvava vaahtera pääsee nyt hyvin esille ja saa valoa. Enkä tänä kesänä se totuttelee uusiin olosuhteisiin ja vasta ensi kesänä se pääsee kunnolla kasvun vauhtiin.


Piha siistiytyy koko ajan. Onneksi alkuviikosta säät ovat suosineet pihatöitä. Kannot vielä pitää jyrsiä ja suunnitelmat alueen kunnostamisesta jylläävät mielessä. Saunan ja huvimajan väliin pitää rakentaa aita näkösuojaksi ja kissankopin etupuolelle istutetaan jotain pieniä puita tai pensaita. Mahdollisuuksia on vaikka millaisia. Pieni männyntaimi ja kantojen juurella kasvavat pihlajat vielä pitää poistaa. 


Koivujen puuttumista ei oikein edes huomaa. Olen innoissani uudesta maisemasta ja uusista mahdollisuuksista sekä ideoista. Vaikka neljä koivua lähtikin pihalta, niin tontille jäi vielä 27 isoa koivua. Vielä voimme tehdä saunaan muutaman vastan oman pihan koivuista.

Piha avartui ja sisällekin tulee enemmän valoa. Auringonlaskukin näkyy paremmin.


Kuvissa näkyvä lumi on jo melkein sulanut kokonaan. Kuovit ja västäräkit ovat saapuneet. Jospa lämmin kevätsääkin saapuisi pian.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ohtakarin jäävuoret

Tämän kevättalven erikoisin ja harvinaisin luonnonnähtävyys on ollut Lohtajan Ohtakarissa. meren rannalla. Edellisellä viikolla puhaltanut myrskytuuli oli kasannut jäitä matalikoille ja saarien vierustoille. Mekin käväisimme niitä ihmettelemässä, sääkin oli mitä hienoin talvisää. Mereltä puhalsi tosin hyytävä viima, mutta aurinko paistoi kirkkaasti.

Röykkiöt kiinnostivat muitakin ja etenkin lapset kiipeilivät yli 10 metriä korkeiden jäävuorien päällä.








Pääsiäiseen kuului kyllä paljon muutakin, mutta siihen ehtii palata sitten myöhemminkin. Nyt suunta uuteen. Iloa viikkoosi!