Suomen kauhein piha

Keväällä piha näyttää tosi ankealta. Vanha, ruskea ja kulottunut ruoho, syksyltä haravoimatta jääneet lehdet ja puiden ja pensaiden alastomuus sekä kaiken paljastava lisääntyvä valo luovat masentavan näkymän. Tämä piha ei kyllä voi osallistua mihinkään pihojen kauneuskilpailuun.

Perennapenkki ennen talventörröttäjien poistoa ja poiston jälkeen. Olen aina jättänyt kesän kasvuston syksyllä kukkpenkkiin pidättämään lunta ja suojaamaan kasvustoa, mutta keväällä näyttää kyllä ihan kamalalta. Pitää varmaan joskus kokeilla kukkavarsien poistoa jo syksyllä ja seurata onko asialla merkitystä.

Saunalle vievä kivipolku on paksun saven peitossa vesijohtokaivannon jäljiltä. Tuossa tarvitaan jo painepesuria, että saadaan kivien oikea tumma väri esille.

 Röttelöliiterin kulma näyttää melkein romanttiselta. Noista laudoista voisikin jotain kehitellä.

Talon seinustalta kaadetun pihlajan oksat odottavat silppurointia. Ne joutuvat hetken odottamaan, sillä oksasilppuri on mennyt rikki, eikä pikkuremontista ja puhdistuksesta huolimatta lähtenyt toimimaan. 

Laatikkopuutarha on alaston, ehkä kohta sinne voisi jotain kylvääkin. Valkosipulia haluaisin jo laittaa, mutta puutarhalta varatuista siemensipuleista ei ole kuulunut mitään. Onkohan minut unohdettu?

Kaino Kuohu ei tällä hetkellä ole mitenkään kaino, vaan vuolas virta. Onneksi sulamisvedet eivät nosta tulvaa  korkeammalle tänä keväänä. 

Ankean katsauksen lopuksi kuva perennapenkistä elokuussa. Tätä kohden mennään!