Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Hiljainen hetki vaahteran lehdellä

Pieni poika seisoi kotinsa edustalla ja odotteli isäänsä kotiin. Poika nosti katseensa ja tähyili tielle. Vielä ei kuulunut kavion kopsetta eikä kärrynpyörien ratinaa kotitiellä. Jossain sisällä talossa äiti hyräili vanhaa virttä sekoittaessaan puuroa perheelleen iltaseksi. Suuren perheen ruokkiminen oli melkoinen urakka, vaikka onneksi joku isommista siskoista oli auttamassa ruuan laitossa. Nälkä jo hieman tuntuikin pojan vatsassa. Toivottavasti isä tulisi pian, niin päästäisiin syömään.

Kotitalon vieressä virtasi leveä joki. Yöllä oli satanut rankasti ja suo-ojia pitkin laskeva vesi oli nostanut joen pintaa. Taas olivat heinät kastuneet seipäillä. Talvella pitäisi syöttää lehmille homeista heinää. Kesällä onneksi lehmät olivat laitumella ja söivät itsensä terveiksi ja vahvoiksi. Poika sai juoda maitoa niin paljon kuin jaksoi.

Ehkä poika halusi itsenkin kasvattaa lehmiä tai viljellä maata, mutta elämä kuljetti toisin. Isommat veljet perivät tilan ja pojan piti etsiä koti ja elanto. Puusta veistely ja nikkarointi oli aina kiinnostanut poikaa, niinpä hän opiskeli sitä ja löysi työpaikan alalta. Aikanaan poika avioitui naapurikylän tytön kanssa ja yhdessä muutettiin kotipaikan lähelle aikaisemmin rakennettuun taloon. Tämä talo oli rakennettu pojan kotitalon hirsistä talvisodan jälkeen. Talossa oli majoitettu evakkoja ja muita asunnon tarvitsijoita. Nyt pieni perhe sai oman kodin ja pihapiirin pellon reunasta, kapean puron varresta.

Talon pihaan rakentui pian sauna ja piharakennus, jossa mieheksi kasvaneella pojalla oli oma verstas puutöitten tekemistä varten, sekä varastotiloja. Pihaan istutettiin koivuja, ja vaahteroita sekä tammi. Tammen katveeseen rakennettiin keltainen huvimaja, jossa saunan jälkeen istuttiin iltakahvilla. Perheen kolme lasta kasvoivat aikuisiksi ja lensivät pois pesästä omaan elämäänsä ja perhe pieneni taas. Talon isäntä ja emäntä jäivät kahdestaan hoitamaan taloa ja pihaa. Onneksi aikanaan tuli remontissa valittua öljylämmitys, niin talvella voi viettää eläkepäiviä vaikka Espanjassa, niin ei silloin tarvinnut talosta huolehtia. Puutyöverstaassa voi kunnostaa vanhoja huonekaluja ja nikkaroida kanteleita tai muuta pientä tarpeellista.

Talon emäntä laittoi pihaan marjapensaita ja omenapuita sekä kauniita kukkapenkkejä. Perunat ja juurekset tietenkin kasvatettiin itse. Pihaan johtanut koivukuja kaadettiin ja tilalle istutettiin mäntyjä. Talon viereen rakennettiin uusia taloja ja saatiin naapureita. Aikaa myöten myös taloa ympäröivät pellot myytiin kaupungille.

Pikkuhiljaa voimat alkoivat vähetä. Talvisin lumen kolaaminen tuntui raskaalta ja ruohon leikkaaminen kesällä. Perunamaakin pieneni, mutta sydän rakasti omaa pientä kotia ja verststa. Ajatuksissaan puolisot kysyivät itseltään. Kuinka kauan vielä saan asua kotonani? Päätös oman kodin myynnistä oli vaikea, mutta he kumpikin ymmärsivät, että voimat ovat jo vähentyneet ja ratkaisu on tehtävä.

Ratkaisusta on nyt kulunut kaksi vuotta. Tänään lehdestä löysin tuon kauan sitten eläneen pojan kuolinilmoituksen. Vanha isäntä on poissa. Kiitos työstäsi täällä vaahteran lehdellä. Työsi jatkuu käsiemme kautta ja sinulle niin rakas talo pysyy kunnossa. Talo on meillekin jo rakas.

Vanhan isännän rakentama sauna lämpiää vaahteran lehdellä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.