Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Mietteitä kultasateen juurella

Puutarha- ja blogi-innostus ovat olleet kadoksissa koko kevään. Missä lienevät? Osin tietenkin syynä ovat kevään kehnot säät, jotka eivät houkutelleet juuri ollenkaan pihatöihin. Kaikki kylvöt myöhästyivät ja vasta kesäkuun alussa sain tehtyä vähäiset hyötykasvien kylvöt . Kesäkukat jäivät likipitäen kylvämättä, vaikka olin suunnitellut hienoja Suomi100-kylvöjä. No odottakoon siemenpussit ensi kevääseen, jospa sitten...

Laatikkopuutarhassa on havaittavissa jo pientä kasvua, mutta lämpöä edelleen odottelen, että kasvu rehevöityisi ja satoa voisi saadakin. Eilen vielä tein täydennyskylvöjä ja laitoin kyssäkaalin ja retiisin siemeniä aukkopaikkoihin.

Puutarhainnostusta kävin herättelemässä tuolla naapurimaan puolella. Siellä kultasadepuut ja -pensaat kukkivat juuri parhaillaan. Ihastelin näitä meillä menestymättömiä pensaita oikein urakalla.


Samoin myös alppiruusut kukkivat siellä. Niitä voi kyllä täälläkin jossakin pihassa nähdä, mutta ei tämmöisiä jättiläisiä, kuten Sandhamnissa Tukholman saaristossa, josta myös kultasateen kuva on.


Samoin ihastelin myös punaisena kukkivia hevoskastanjoita, jotka vielä kukkivat valkoisten jo lakastuttua. Suuret tammet ja vaahterat lumosivat minut ikiaikaisne runkoineen.

Kotiin palattua haikailin omallekin pihalle tuommoista kukkaloistoa. Olisipa komeaa tähystellä alppiruusunkukkia linssin läpi ja makoilla pihanurmella kultasateen alla piilossa. Hevoskastanjakin olisi mukava saada kasvamaan ja kukkimaan tuoksuvin valkoisin kukin. Huoh.

Vaan mitä pihalta löytyikään, kun tarkastelin sitä. Ihanat lilat syreenit, niin runsaasti kukkivat ja helppohoitoiset.


Syreenin värikin on melkein sama, kuin kuvan alppiruusussa ja miten helppohoitoinen se onkaan. Harmi vain, että nuo syreenit ovat vähän piilossa saunan takana, eikä kukat oikein näy pihaan. Ehkä niitä täytyisi saada muutama myös pihan puolelle aurinkoiselle paikalle.


Pihlajien kukinta oli myös komeimmillaan kotiinpaluun aikaan. Niiden makea tuoksu leijui pihalla ja tänä vuonna kukinta oli ennätysrunsasta. Miksi ihmeessä haikailen kaikkia huonosti talvehtivia puita ja pensaita, joiden hoito on hankalaa ja ne vaativat jos minkäkinlaista talvisuojaa. Suomalainen pihlaja on kaunis ympäri vuoden. Alkukesästä siinä on kauniit valkoiset kukat ja loppukesästä punertuvat marjat ovat kuin uudet kukat. Joskus marjat säilyvät talveen asti, mutta usein ne häviävät jo rastaiden ahnaisiin nokkiin. Pihallamme kasvaa todella paljon erikokoisia pihlajia. En taida enää haikailla hevoskastanjan perään vaan nautin ihaista, kotimaisista pihlajista. Kultasateen alle päästäkseni minun pitää matkustella hieman useammin, ehkä siskokin ilahtuisi, jos kävisin useammin kultasateita katselemassa.


Juhannuksen jälkeinen kukkapenkki näyttää hyvin keväiseltä. Tulppaanit ja esikot sekä lemmikit kukkivat edelleen, ehkä jo hieman väsähtäneinä. Pian on akileijojen vuoro. Taidan jatkossa tyytyä näihin helppoihin vanhoihin perennoihin ja kasveihin. ehkä sormustinkukat ja kaunopunahatut saavat jäädä jatkossa kylvämättä. Päivänkakkara ja vuohenkello taitavat olla varmimmat kukat perennapenkkiin.

Tukholman saaristo on ihana luontomatkailukohde. Sandhamnista löytyy upeita hiekkarantoja ja kauniita silokallioita, pieni saaristolaiskylä ihastuttavine pikkutaloineen. Sinne pääsee kätevästi pienillä yhteysaluksilla, joita lähtee mm Stavsnäsin satamasta. Suosittelen,  jos perinteinen Tuhkolman tallaamminen ei kiinnosta.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kesä on

Tulihan se kesä meillekin ja samalla hirmuiset kiireet, mutta niin ihanat touhut ja suurin kiire tällä hetkellä on ravita sielua ja silmiä ihanalla vihreällä, jota nyt on kaikkialla. En mitenkään voi saada kyllikseni luonnon ihastelusta. Johtuneekohan se iästä vai kylmästä keväästä.


Lämmin ja aurinkoinen sää on jouduttanut kasvua ja en millään taida pysyä sen vauhdissa. Pian omenapuut ovat täydessä kukassa ja lupaavat hyvää omenasatoa. Toivottavasti pölyttäjät ovat liikkeellä runsain joukoin, mutta toivottavasti en joudu niiden kanssa törmäyskurssille, kuten kävi muutama päivä sitten. Joku pistävä pörriäinen päätyi silmälasien alle ja sain piston alaluomeen. Kipu oli kyllä melkoinen, mutta onneksi silmä ei turvonnut enkä saanut mitään allergista reaktiota. Selvisin siis säikähdyksellä ja muutaman tunnin kivulla.


Olen elänyt kesää niin antaumuksella, että en ole oikeastaan ehtinyt lukemaan muiden blogeja. ehkä joskus olen kirjautumatta vilkaissut. Tulppaaneja on ollut paljon esillä. Omat tulppaanini ovat myös komeassa kukassa ja laatikkopuutarhan kukkapenkin värimaailma on melkein täydellinen. Lilat ja valkopunervat tulppaanit sekä lemmikit ovat ihana yhdistelmä.



Unikkokausi on myös aluillaan. Ensimmäisenä kukkivat siperianunikot. Toivottavasti muitakin unikoita kukkii kesän mittaan. Ainakin pieniä taimia näyttää nousevan kukkapenkeistä.


Saapa nähdä, milloin seuraavan kerran tänne blogimaailmaan ennätän. Postausaiheita kyllä riittäisi, mutta eletään ja nautitaan kesästä ihan oikeasti.

Ihana kesä. Nautitaan siitä.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kolea primavera

Toukokuu on lopuillaan, kesän tuntu on edelleen jossain kaukaisuudessa. Kylmä tuuli puhaltaa ja koleuden viimeistelee tuulen tuoma sade. Kevät on nyt mitä on. Valittaminen eikä negatiivisuus auta asiaa. Otetaan vastaan se sää, mitä tulee ja vietetään sisäpäivää, vaikka tekemättömiä töitä pihalla riittäisi.


Tänä vuonna vihreys saapuu myöhään. Onhan niitä myöhäisiä keväitä ollut ennenkin. 26 vuotta sitten odottelin esikoisen syntymää juuri näihin aikoihin. Koivuissa ei ollut edes hiirenkorvia kun lähdimme synnyttämään ja vasta sairaalasta palattua reilusti kesäkuun puolella, puut olivat vihertyneet.


Kukkapenkissä kasvu on vielä melko vaatimatonta. Särkynytsydän vasta nousee mullan pinnalle. Äskettäin fb tarjosi muiston muutaman vuoden takaa ja siinä kuvassa särkynytsydän kukki komeasti, ehkä silloin ennätysaikaisin. 


Onneksi jotain kukkivaa löytyy perennapenkeistä.



Ja pian on uusien kukkijoiden vuoro.


Pihapuuhat ja kylvötyöt ovat kovasti myöhässä. Laatikkopuutarhaan en ole laittanut vielä ainoatakaan siementä. Viikolla sekoitin laatikoihin kompostia ja hevonpeetä ja samalla peuhoin mullat ihan sekaisin. Paitsi niistä laatikosta, joissa oli vielä routaa. Onneksi sade nyt kastelee kevätahavan kuivattamat laatikot ja toivottavasti routakin sulaa. Ehkä huomenna on ensimmäisten kylvöjen vuoro.


Kevät ei ole sellainen, kun itse toivoisin, mutta jospa pian tuulet vaihtaisivat suuntaa ja lämpö virtaisi meillekin.

Aurinkoa ja lämpöä odotellen!

lauantai 13. toukokuuta 2017

Ruusuja päivääsi

Hyvää äitienpäivää! Tänä keväänä äitienpäiväkukkana on John Davis- köynnösruusu.


Talven ruusuni on uinunut kuusen havujen alla. Toivottavasti tämä kanadalaista alkuperää oleva ruusu ei ole säikähtänyt vähälumista talvea, vaan nostaa pian versonsa maasta.


Ruusuni on istutettu kaksi vuotta sitten ja edellinen talvi kohteli sitä hieman kaltoin ja vain toinen puoli ruususta näytti kasvavan ja kukki myös viime kesänä. 


 Pian otan havut pois ruusun päältä ja annan kevään sateen sulattaa roudan sen juurelta. Jospa näkisin ainakin tämän verran John Davis-ruusun kukkia myös ensi kesänä. Toki enemmänkin saa tulla, mutta muutamakin kukka ilahduttaa.




torstai 11. toukokuuta 2017

Toukokuinen ilta 2017

Toukokuu 2017 jää muistoihimme erityisen kylmänä. Lunta on satanut useana päivänä, eikä päivien korkein lämpötila ole noussut auringonpaisteesta huolimatta muutamaa plusastetta korkeammalle.
Kylvöpuuhat saavat odottaa lämpimämpiä säitä, jotka toivttavasti ovat tulossa piakkoin.

Eilen illalla tuli taas lumikuuro. Illan kylmyydessä lumi ei sulanutkaan, vaan jäi valaisemaan maisemaa. Pilvien väistyttyä aurinko paistoi vielä hetken ja ilta sai ihmeellisen valon.





Aamulla lumi oli edelleen maassa, mutta päivän mittaan se on sulanut pois. Tänään on edelleen tullut hiutaleita, mutta kaikki satanut lumi on sulanut saman tien.

Jospa kylmin aika olisi nyt takana ja odotettu lämpö saapuisi.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kukkapenkin sinistä

Kevään kukkaset avautuvat hiljalleen, odotettuina ja kaivattuina. Kun muualla Suomessa krookukset jo lakastuvat ja vuokot ovat vain muisto, niin pohjoisen pihoilla iloitaan pienistä väripilkuista. 








 Sinivuokot kukkivat talon aurinkoisessa päädyssä. Pikkumetsikköön istutetut vuokot odottavat vielä lehtikerroksen alla, eikä vielä niistä näy vilaustakaan. Toivottavasti ne kuitenkin nousevat sieltä, sillä ne ovat niitä aitoja oikeita sinivuokkoja lapsuudesta. Kukkapenkin vuokot ovat mielestäni liian liloja ollakseen sinisiä.






Pikkuhiljaa pääsen taas kukkakuvauksen makuun. Koittakaa kestää :)


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ikkunalla vihertää

Esikasvatuksessa olevat tomaatit nauttivat ikkunan takana paistavasta auringosta. Ne eivät tiedä vielä mitään kylmästä maailmasta. Kylmä ilma ei pääse ikkunan läpi, vaan tomaatit saavat olla siinä luulossa, että lämpöä riittää myös ulkona. Viime vuonna istutin tomaati kasvihuoneeseen heti toukokuun alussa, mutta tänä vuonna kasvihuone saa odottaa rauhassa asukkaitaan. Kokonsa puolesta joutaisivat kyllä jo tuosta pois.


Chilitkin ovat kasvaneet hyvin, mutta niissä ei vielä näy kukkanuppuja, niin kuin tomaateissa.


Keittiön ikkunalla yrtit venyvät pituutta. Basilika ja anisiiso, timjami sekä pienilehtinen basilika ovat jo kasvaneet niin, että niistä on jo voinut napsia lehtiä ruuanlaittoon.


Helmikuussa kukintansa aloittanut chili on tehnyt palkoja ja muutamat niistä ovat jo punastuneet. Kukkia voisi kyllä olla enemmänkin, mutta ehkä niitä tulee sitten, kun siirrän sen kasvihuoneeseen.


Chilin vieressä kasvaa maissia, jota en enää koskaan aikonut kasvattaa. No siemeniä oli vielä jäljellä joten vannomatta paras. Katsotaan mitä noista nyt tulee :).

Viikonloppuna pääsin kylvöpuuhiin myös avomaalla. Kylmästä säästä huolimatta, laitoin valkosipulit multaan. Valkosipulin kasvatuksessa on minulla ollut useampana vuonna epäonnea. Sipuleihin ei ole muodostunut kynsiä, vaan olen nostanut ne ylös syyskuun lopulla yksikyntisinä, pyöreinä valkosipuleina. Kyllähän nekin on tullut käytettyä. Osa on jäänyt vahingossa talveksi maahan ja ne ovat paleltuneet siellä, mutta jatkaneet kasvua kevään tullen.

Nyt halusin onnistua ja ostettuani siemensipulit, laitoin ne vintinportaaseen kylmäkäsittelyyn. Siellä  lämpötila on ollut plussan puolella, mutta toivottavasti riittävän kylmää. Siemensipuleita ostin kahdesta eri paikasta. Valkoisessa pussissa olevat ovat espanjalaisia ja punaisessa pussissa on hollantilaisia sipuleita. Katsotaanpa onko sipulin kotimaalla merkitystä. 


Valkosipulit istutin kasvimaalle. Käänsin talikolla pienen pläntin maata ja keräsin sieltä ämpärillisen rikkakasvien ( valvatin/ ohdakkeen ) juuria. Saankohan siitä ikinä rikkaruohotonta maata.

Vaikka viikonloppuna on ollut kylmä tuuli. Aurinkoa on ollut riittämiin ja pihapuuhat ovat sujuneet mainiosti. Aivan mahtavaa! Viikolla puuhat taas jatkuvat. Iloa viikkoosi!