Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

lauantai 6. tammikuuta 2018

12 kuvaa vuodesta 2017

Vuosi on vaihtunut ja on jälleen tullut aika tehdä pikainen katsaus menneeseen. Jokaisesta menneen vuoden kuukaudesta olen etsinyt kuvan, mutta tuo kuva ei välttämättä kerro muuta, kuin sen hetken tilanteen. Seuraavana päivänä kuvauskohde on näyttänyt jo aivan erilaiselta.

22.1.2017


Tammikuu 2017 oli hyvin vähäluminen. Lunta satoi ja suli. Piha oli välillä kierällä, liukkaalla jäällä ja etenkin pihasaunaan meneminen pimeällä oli välillä ihan pelottavaakin. Hiihtokeleistä ei ollut tuolloin tietoakaan.

26.2.2017

Helmikuu samoin oli vähäluminen. Loppukuusta lunta kuitenkin satoi ja aurinko paistoi korkeammalta. Lisääntyvä valon määrä ihastutti ja antoi energiaa.

6.3.2017
Talven tuntua oli vielä maaliskuussakin ja silloin sain käytyä hiihtämässä muutaman päivänä. Pihan suuret vanhat koivut olivat kauniita huurteisinakin. Talvi 2017 jää muistoihin koivujen viimeisenä talvena, sillä lehtiä noihin koivuihin ei enää kevällä tullut.
Maaliskuussa aloitin kylvöpuuhat ja tomaatintaimet kasvoivat kevätauringon lämmittämällä ikkunalla.
14.4.2017
Huhtikuussa pihan vanhat koivut kaadettiin pitkän harkinnan jälkeen. Koivujen risuissa ja rungoissa riitti puuhaa pitkälle kevääseen. Silppusin lähes kaikki risut oksasilppurilla.Toki pieni pääsiäikokko tehtiin myös risuista. Kaikki polttopuuksi kelpaava pienittiin ja halottiin ja pinottiin ensin pihalle kuivumaan ja myöhemmin liiteriin. Pihalle tuli nyt paljon lisää valoa ja ehkä myös syksyinen harvaointiurakkakin hieman väheni. Koivujen kaadon jälkeen kuitenkin laskin, että pihalle jäi vielä 27 koivua.

Huhtikuussa odotin kovin säiden lämpenemistä, mutta turhaan. Talvi tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

10.5.2017
Talvi ei päästänyt otteestaan vielä toukukuussakaan. Lunta satoi vähän väliä. Odotetut lämpimät kevätpäivät jäivät kokonaan tulematta. Luonto eli kuitenkin omaa elämäänsä ja vihreys valtasi hiljalleen maisemaa. Kylvötöihin pääsin kuitenkin vasta toukokuun viimeisellä viikolla.

14.6.2017

Kesäkuu ei sekään suonut lämpimiä päiviä. Onneksi aurinko sentään näyttäytyi. Omenapuut kukkivat ennätysrunsaasti, mutta ennätysmyöhään. Juhannus vietettiin koleassa säässä perinteiseen tyyliin. Viileä kesä pidensi tulppaanien kukintaa. Ne kukkivat komeasti koko kesäkuun. Kukat taisivat pitää viileydestä, toisin kuin minä.

10.7.2017
Pihan juhannusruusut eivät pitäneet kukinnallaan kiirettä. Vasta heinäkuussa ne availivat nuppujaan. Heinäkuussa kukki myös alkukesän kukkija särkynytsydän. Koleus jatkui heinäkuussakin. Päiväkahvit juotiin aina huvimajassa. Pihalle ei tehnyt mieli kattaa kahvipöytää. Huvimajasta oli paljon iloa, sillä sain sinne vihdoin päiväunisohvan itselleni. Siellä oli mukava levähtää töitten jälkeen.

21.8.2017
 Elokuussa odottelin kovasti säiden lämpenemistä, jospa vihdoinkin, mutta kesä jatkui totutulla tyylillä. Puutarhan satoa sai odottaa, eikä sitä loppujen lopuksi tullut paljon mitään.
Keväällä istutin suureen lintuhäkkiin Suomi100-juhlaistutuksen, jossa oli kaksi kärhöä. Toinen kärhö oli sinikukkainen "The president," jonka nimesin Sauliksi. Toinen oli valkokukkainen" Madame le coultre"-kärhö, jonka nimesin Jenniksi. Harmikseni valkokukkainen kärhö kuoli jossain vaiheessa, eikä siihen ehtinyt tulla yhtään kukkaa. Suomi100-istutus jäi siis hieman vaillinaiseksi Saulin tehdessä muutaman kukan.
Elokuussa teimme uuden vattumaan. Sadetta tuli sopivasti, niin kaikki taimet lähtivät kasvuun. Toivottavasti jänikset ja rusakot jättävät nyt talvella vatunvarret rauhaan.

14.9.2017
Syyskuu tarjosi ennätyssuuren omenasadon. Pihan kahden omenapuun oksat notkuivat hedelmien painosta. Omenat olivat puhtaita ja madottomia. Puiden antimista nautimme vielä nytkin, sillä teetätimme niistä tuoremehua. Siitä tuli oikein erinomaista.

9.10.2017
Lokakuussa pihan vaahterat värjäytyivät syysasuun. Pihalla riitti lehtien haravointia suurten koivujen kaadosta huolimatta. Hyötykäytän haravoidut lehdet aina pihalla, laitan niitä marjapensaiden sekä kuusiaidan juurelle. Sinne ne maatuvat pikkuhiljaa. Laitoimme myös niitä kasvimaalle vietyyn kompostikehikkoon pudokasomenoiden sekä kompostimullan kanssa maatumaan.
Ensilumi satoi, kun kellot siirrettiin talviaikaan.

1.11.2017
Marraskuussa valmistauduttiin talvilepoon. Välillä lunta satoi ja välillä se suli pois. Marraskuu kutsui takan ääreen tuijottelemaan kynttilöitä.


Joulukuussa 2017 Suomen viettäessä 100-vuotisjuhliaan, rohkenimme juhlan kunniaksi vetää lipun salkoon vielä kerran. Onneksi laho salko pysyi pystyssä, eikä lipputangon nuppikaan pudonnut.

Joulukuussa alkoi myös oikea talvi, ja pitkästä aikaa ei tarvinnut jännittää, tuleeko valkea joulu. Onneksi saimme paksun lumipeitteen, joka ei huvennut muutamista plussakelin säistä huolimatta.

Vaahteran lehden vuosi 2017 jää muistoihin pihakoivujen kaatamisesta. Muita suuria muutoksia ei tapahtunut. Kylmä kevät ja kesä söi intoa pihapuuhiin, mutta suunnitelmat  ensi kesälle on jo muodostumassa. Toivottavasti se on edeltäjäänsä lämpöisempi.


En malta olla laittamatta mukaan myös 13. kuvaa. Ostin jouluaaton pikakauppareissulla ale-amarylliksen neljällä eurolla. Kukkavarteen avautui todella upea kukka.

Blogi elelee hiljaiseloa. Elämässä on niin paljon muuta sisältöä, että harvoin ennätän kurkkimaan blogien kuulumisia saati kirjoittelemaan omaan blogiin. Talvisydän kuluu sisäpuuhissa ja harrastuksissa. Toivottavasti pääsen hiihtämään mahdollisimman usein ja toivon myös kovasti, että sää pysyy talvisena ainakin tammi-ja helmikuun. Sen jälkeen kevät voisi tulla ja lumet sulaa pois. Tietenkin kestohanget olisi mukava kokea ennen lumien sulamista.

Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Menneen kesän muistoja laatikkopuutarhalla

Loppukesä kiireineen on takana. Blogitauko on venynyt ihan hirmu pitkäksi. Ehkä kuitenkin on hyvä laittaa hieman kesän muistoja tännekin talteen, niin sitten niihin on helpompi palata.

9.6.2017

Laatikkopuutarhan kesä oli sen historian surkein. Sato jäi minimaaliseksi, vaikka puutarhan ulkonäkö olikin ihan kohdallaan. Kevään kylvöt pääsin tekemään vasta toukokuun lopulla, mutta kylvöajalla ei varmaan niin suuri merkitys ole, vaan kasvuolosuhteet merkitsevät enemmän.

23.6.2017

Kesäkuun loppupuolella laatikoissa voi havaita jo pientä kasvua. Fasaanikin kävi tarkistamassa kylvökset, mutta ei onneksi penkonut niitä. Tulppaanit kukkivat ennätyspitkään ja muita kukkia sai odottaa.

1.7.2017
Tänä kesänä kasvulaatikoihinkin oli tullut kitkettävää. Siemeniä on tullut tuulen mukana ( myös ohdakkeita), mutta suurin osa niistä on tullut varmaan hevosenlannan mukana, ja mietinkin, onkohan sen käyttö sittenkään järkevää. Jotain poveria osa laatikoista kuitenkin kaipaa, Kompoststa ei tule riittävästi voimaa kasvulle.


10.7.2017

Heinäkuussa saimme maistella retiisiä ja babypinaattia ja vähän salaattiakin. Muu kasvusto odotti edelleen lämpimiä säitä. Akileijat vain kukkivat ja kukkivat ja kaunistivat hidaskasvuista laatikkopuutarhaa.

30.7.2017
30.7.2017

Heinäkuun lopulla laatikot olivat jo kasvaneet rehevän näköisiksi, mutta suurin osa rehevyyttä on viime kesän kukkien siemenistä itäneitä kehäkukkia ja unikoita. Sinne alle hautautuivat porkkana sekä salaatti. Ensi keväänä olen viisaampi, siis lupaan ja vannon, että kitken pois, joka ainoan kukan taimen, joka kasvaa väärässä paikassa. Samoin myös nuo käytävällä kasvavat unikot, vaikka sydän verta itkisi.

13.82017
Elokuussa ei lämpöä eikä aurinkoa ollut yhtään enempää, kuin muitenkaan kesällä. Parsakaali ja lehtikaali kasvoivat melkeinpä parhaiten tänä kesänä. Aluksi luulin, että onnistuin varjelemaan ne kokonaan ötököiltä, mutta olipa parsakaalin nupuissa sittenkin vihreitä paksuja toukkia.(yök) Aluksi manailin niitä ja ajattelin, että täst´lähtien ostan parsakaalini kaupasta, mutta niihinhän käytetään kuitenkin jotain myrkkyjä. Ehkä sittenkin jatkan kaalin viljelyä.

17.8.2017
Viime kesänä päätin, että en enää kokeile maissin kasvatusta, mutta kun keväällä löysin niiden siemeniä varastoistani, päätin antaa vielä maissille mahdollisuuden. Tämä kesänä se ei kyllä kannattanut. Vielä elokuun puolessa välissäkään ei heteet olleet kasvaneet. Ne tulivat tuon kuvan ottamisen jälkeen. Nyt jätän siis maissinviljelyn parempiin olosuhteisiin ja tuonkin tilan voin käyttää niille kasveille, jotka varmasti menestyvät.

21.8.2017
Elokuun lopulla laatikkopuutarha oli kauneimmillaan. Kaareen istuttamani kärhöt kasvoivat kituliaasti, eikä ne täyttäneet kaarta toivomallani tavalla. Mitähän tuohon laittaisin ensi kesänä? Olisikohan kelloköynnös hyvä ajatus?

28.9.2017
7.10-2017

Kylmän kesän jälkeen hallaöitä ei tullutkaan. Ensimmäinen kylmä yö oli viime yönä. Viime viikolla vielä keräsin herneitä. Samalla otin pois maissit, joissa oli miniminitähkät. Nyt laatikkopuutarha on siivottu ja tyhjennetty odottamaan kevään kylvöjä. Vain lehtikaali sinnittelee kylmässä. Voihan olla niin, kun eräänä päivänä menen hakemaan lehtikaalia käyttöön, se onkin hävinnyt parempiin suihin.
Niin kävi viime syksynäkin. No vahinko ei ole suuri. Rusakot ovat tyytyväisiä.

21.10.2017
Talvi saa tulla Vaahteran lehdelle. Tänään saimme jo muutaman lumihiutaleen.
Olen tauon aikana saanut muutaman uuden lukijan.Tervetuloa mukaan.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Puutarhurin kiitollisuushaaste

Sain Gitalta Puutarha on kotini-blogista puutarhurin kiitollisuushaasteen. Gitan blogiin voit tutustua tästä (klik)

Haastessa kehotetaan pitämään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tekemään siitä postaus.  Kerro, kuka sinut haastoi ja haasta 3 tai useampia puutarhaihmisiä mukaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Lauantai 5.8.

Satoi melkein koko päivän. Sain rauhassa leipoa ja siivota sekä nauttia yksinolosta. Puutarhassa sade teki hyvää edellisenä päivänä istutetuille vatuntaimille. Olen tosi iloinen, että saimme vattumaan viimeinkin kuntoon. Tai vielä sinne tarvittaisiin vähän multaa ja ruohonsiemeniä vattupenkkien väliin. Muutaman vuoden päästä kerään sieltä hirmuisesti vattuja, sillä laitoimme yhteensä  34 tainta, jotka sain kaivaa ilmaiseksi mummolan vattumaasta, joten halvaksikin tuon vattumaan pitäisi tulla. Toivottavasti taimet saavat nyt riittävästi kosteutta ja juurtuvat hyvin.

Sade myös taivutti unikot hyvin nöyriksi.


6.8. Sunnuntai

 Tänään olen kiitollinen kasvimaalla kasvavasta perunasta. Olemme jo saaneet viikon verran syödä oman maan perunoita jotka ovat maailman parasta herkkua. Jokaisella perunankaivuukerralla mukulat ovat aikaisempaa suurempia. Tänä vuonna perunarutosta ei ole vielä näkynyt merkkiäkään.
Useana vuonna rutto on tuhonnut kasvuston ja mukulat ovat jääneet hyvin pieniksi.
Peruna kukkii parhaillaan. Sen kukka on oikeastaan tosi kaunis. Tänään myös vietämme mieheni kanssa 29. hääpäivää. Muutaman kerran olen saanut perunankukkakimpun hääpäivänä mieheltäni.
Tänään olen myös kiitollinen pitkästä avioliitosta. Matkalle on mahtunut kaikenlaista niin myötä- kuin vastoinkäymistä, mutta nekin on läpikäyty yhdessä.


7.8. Maanantai

Tänään en ehtinyt juurikaan puutarhuroida. Päivä oli pilvinen, mutta kun pääsin töistä kotiin pilvet alkoivat repeillä ja aurinko paistoi ihanasti. Auringon valo sai laatikkopuutarhan käytävillä kasvavat silkkiunikot hehkumaan heleän punaisina. Olen todella kiitollinen tuosta unikkojen runsaudesta. Kylmän kevään viivästyttämät kylvöt jäi melko vaatimattomaksi ja unikkojen kylvö kasvulaatikoihin unohtui. Silti saan nauttia ihanista unikoista, sillä kaikki nuo kukat ovat kasvaneet itsestän kylväytyneistä siemenistä. Upeat kukat.


8.8. Tiistai

Tänään olen kiitollinen pihasaunastamme, joka lämpiää harva se ilta. Saunan pehmeissä löylyissä, tummien hirsien hämärässä on ihana rentoutua työpäivän päätteeksi.




9.8. Keskiviikko

Tänään taas kerran metsä kutsui ja piha aivan unohtui. Onneksi tänään on ollut suhteellisen aurinkoista, eikä pisaraakaan ole satanut. Siitä olen todella kiitollinen. Laatikkopuutarha näyttää nyt hyvin rehevältä ja kukkealta. Se on oikea ilo silmälle. En ole mitenkään tip-top ihminen, joten nautin hieman sekavasta tunnelmasta laatikkopuutarhan ympärillä.


 10.8. Torstai

 Etupihan perennapenkki aloittaa loppukesän kukoistuksensa. Toistalvena menetin siitä suuren leimukukkakasvuston miltei kokonaan. Osa kuitenkin säästyi ja on nyt jo hyvässä kasvussa. Ennen niiden kukintaa keltaiset liljat avaavat nuppunsa. Keltaiset liljat tuovat auringonpaisteen pilviseenkin päivään. Vaikka satoi, olen kiitollinen avautuvien liljojen loisteesta.


 11.8. Perjantai

Tänään paistoi aurinko ja lämpö helli laatikkopuutarhaa. Olen todella kiitollinen jokaisesta aurinkoisesta ja lämpöisestä kesäpäivästä. Niitä olen totisesti odottanut tänä kesänä. Laatikkopuutarhan kaariporttiin istuttamani kärhötkin alkavat avata nuppujaan.



Kiitollisuuspäiväkirjaani en ehtinyt kirjoittaa juuri mitään puutarhan sadosta. Se on vielä ollut hieman vaatimatonta, mutta salaatin ja retiisin syöminen aloitettiin jo kesäkuun lopussa. Lehtikaalia on napsittu jo pitkän aikaa. Kesäkurpitsatkin tulee otettua käyttöön, vaikka ne ovatkin keskenkasvuisia. Kasvihuoneen tomaatit odottelevat elokuun lämpimiä säitä. Vuoden ihanin kuukausi on nyt käsillä. siitä olen todella kiitollinen. On sadonkorjuun aika.

Kiitollisuushaaste pitäisi lähettää eteenpäin. Useat bloggaajat ovat jo siihen vastanneetkin. Jos et ole vielä tehnyt omaasi, ota haaste vastaan ja kirjoita viikon ajan puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa.

lauantai 5. elokuuta 2017

Herkkä ja suloinen John Davis

Pari kesää sitten istutin takapihan perennapenkkiin John Davis köynnösruusun. Keväällä olin kovin murheissani ja pelkäsin, että talven vaihtelevat säät ovat hävittäneet sen. Onneksi niin ei ole käynyt, vaan ruusu on avannut nuppunsa ja kukkii juuri parhaillaan.


Ihastunin kovasti tuohon yllä olevan kuvan kukkien väriyhdistelmään. Poimulehden kukka näyttää tosi viehkolta ruusun vieressä.


Köynnöskehikon sisällä kasvava ruusu näyttää vangitulta. Toivoisinkin, että ruusu kasvaisi nopeasti ja työntäisi versonsa kehikon läpi. Voin jo sieluni silmin nähdä, miltä ruusukehikko näyttää muutaman vuoden päästä :)


Perennapenkin muut kukat alkavat jo pikkuhiljaa lakastua. Tädykkeen siementähkiä olen yrittänyt katkoa kiireesti pois sitä mukaa, kun niiden viimeisetkin siniset kukat katoavat. Täältä saisi tädykkeen siemeniä, jos joku tahtoisi.


Keväällä ostin jälleen yhden kaunopunahatun taimen. Toivoisin niin kovasti, että se talvehtisi, eikä joka kevät tarvitsisi ostaa uutta. Tämän kuvan olen ottanut jo heinäkuun puolella, jolloin akileijat ja tädykkeet kukkivat vielä niin ihanasti.


Perennapenkki muuttaa viikottain ulkonäköään. Nyt keskipisteenä on John Davis köynnösruusu, mutta onneksi vielä muutkin kukat jaksavat kukkia. Tämä näkymä ilahduttaa minua olohuoneen ikkunasta ulos katsoessani. Olisipa aina kesä.

Ihanaa elokuuta sinulle. Vielä on kesää jäljellä. Nautitaan siitä täysin siemauksin. 


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Heinäkuun kuulumisia

Heinäkuu on jo ennättänyt yli puolen välin. Lomakin oli ja meni ja työtkin ovat jo viikon verran kutsuneet. Kesän viileys näkyy pihalla myöhäisenä kukintana. Akileijat kukkivat vielä, vaikkakin jo niiden värit alkavat haalentua. Tämä hyvin tummanvioletti on tämän kesän suosikkini.

1.7.2017






Punaisten akileijojen siemenet voitin edelliskeväänä Päivänpesän elämää-blogin arpajasista ja nyt  vuoden vanhat taimet jo kukkivat. Kiva arpavoitto.

10.7.2017



Minulla alkaa olla jo mukava kokoelma erilaisia akileijoja ja tänä kesänä niiden kukinta kestää ja kestää. 

10.7.2017

Minun akileijani ei kuitenkaan vedä vertoja äitini akileijaniitylle. Tein siellä hieman kaiveluja ja toin kotiin ruiskukan sinistä akileijaa, jota minulla ei vielä ole. Toivottavasti sen siirto onnistuu.

Äidin akileijaniitty 8.7.2017

Viileän kesän myötä juhannusruusut kukkivat edelleen. Tosin meidän pihan ruusut ovat talon länsipäädyssä, johon aurinko paistaa vasta iltapäivällä.

15.7.2017

Viileä kesä jätti myös muiston perunapenkkiin. Halla nappasi hieman lehtien kärkiä heinäkuun toisena viikonloppuna. Onneksi vahinko ei ollut suuri, mutta tallennanpa senkin tänne aikakirjoihin.

10.7.2017


Kuivuutta ja sadetta on ollut vuorotellen. Laatikkopuutarhaan on saanut kantaa vettä heti sateiden jälkeen. Onneksi tuhannen litran vesisäiliössä riittää vettä useampaan kastelukertaan. Olen piilottanut vesisäiliön pelargoniaportaiden taa. Nuo kaikki pelakuut ovat talvihtineet verstaan ja pyykkituvan ikkunalla. Ehkä joukossa on pari pistokastakin, mutta pitkän pennin olen säästänyt kesäkukkaostoksissa, kun onnistuin talvetuksessa. Olen yrittänyt hoidella noita pelakuita erityisen hyvin ja vaaleanpunainen jauhe on niiden kukinnan salaisuus :)

15.7.2017

Heinäkuu kääntyy loppupuolelle. Pimeneviin iltoihin pitää varautua erilaisilla lyhdyillä. Meillä onkin nyt kunnon lyhty, sillä isäntä teki pihalyhdyn verstaan ylisiltä löytyneistä vanhoista ikkunoista. Vielä en laittanut lyhtyyn kynttilöitä, vaan ostin sinne krysanteemin.



Vielä on kesää onneksi jäljellä. Toivottavasti valoa ja lämpöä riittää. Sitä tarvittaisiin ainakin kasvihuoneessa, jossa tomaatit kukkivat vielä täyttä häkää. 




torstai 6. heinäkuuta 2017

Vierailu lumoavassa puutarhassa

Avoimet puutarhat antavat tilaisuuden ihan reilusti astua kiinnostavan puutarhan porttien sisäpuolelle. Vierailin Ylivieskassa Lenan ja Juhan puutarhassa. Olin käynyt tuossa puutarhassa myös kaksi vuotta aikaisemmin, joten tiesin paikan, mutta nyt sinne oli tehty sen jälkeen kasvihuone vanhoista ikkunoista. Halusin nähdä sen ja saada ehkä hieman vinkkiä oman kasvihuoneen suunnitteluun.


Kadun puolella, etupihalla on todella runsas kukka-alue. Juuri tällä hetkellä kukki runsaasti akileijoja. Talo piiloutuu omenapuiden taakse. Kukkamaassa on liuskekivipolkuja, joita pitkin voi kulkea talon sivustan kautta takapihalle.



Etupihan kukkamaa muistuttaa englantilaista gottage garden -tyyliä, jonka Lena kertookin olevansa yksi inspiraation lähde puutarhassaan.

Takapihaa hallitsevat suuret varjoisat vaahterat, joiden alle jää ihana maja ruokapöytineen. En oikein osannut ottaa sellaista kuvaa, jossa olisi näkynyt tuo ihana vilpoisa ja varjoinen maja kokonaisuudessaan.


Kasvihuone, jonka halusin erityisesti nähdä, oli hyötypuutarhan reunassa. Paikassa, jonne aurinko paistaa pitkän aikaa puiden täyttämässä pihassa.




Kasvihuoneessa on kiva korkea sokkeli, joka on ulkopuolelta päällystetty hauskasti luonnonkivillä, ikäänkuin se olisi muurattu niistä. Kasvihuoneen korkeus myös ihastutti itseäni, kun kotona kömmin matalassa kennokasvarissa. Lattian kivilaatat varastoivat lämpöä ja luovuttavat sitä iltojen viiletessä.
Kasvihuoneessa oli perinteisten hyötykasvien lisäksi myös kaikenlaisia huonekasveja valohoidossa.


Lenan hyötykasvimaassa kasvaa paljon kaikenlaista. Hauskat köynnoskasvimajat luovat mukavaa nähtävää kasvimaalle.

Pihan perällä virtaa Kalajoki. Rantaan päästäkseen saa kulkea ihanan köynnöstunnelin lävitse.


Tässä kuvassa kuitenkin olen jo palaamassa rannasta, jossa perheellä on grillaus-ja nuotiopaikka. Sekin on ympäröity kukkamaalla.


Lenan puutarha on ihanan rento ja runsas. Ruusut availivat nuppujaan ja syreenit kukkivat vielä, samoin alppiruusut. Itseäni ihastutti etupihan mahtava kukkamaa ja sen värimaailma. Kiitos, että avasitten puutarhanne vierailijoille.

Tässäpä vielä linkki Avoimien puutarhojen sivulle klik.

Lenalla on myös blogi, johon voi tutustua täältä http://lenanpuutarha.blogspot.fi/